Jatkoin tänään 502 Bluesin harjoittelua vähän pidemmälle; etsin ja merkkasin kakkos-viitos-progressiot kappaleesta ja koitin improvisoidessani "lukea" myös niitä. Biisi on tosiaan siitä hauska, että sen päälle voi soittaa melkein minkä tahansa nuotin ja aina kuulostaa hyvältä, tai ainakin vinolta... :D

Otin työn alle uudelleen myös Miles Davisin Fourin, sama setti: kakkosviitosprogressiot muistiin, mutta omalaatuisen kompin (ja hemmetin nopean playalong -version) vuoksi improvisoiminen ei käynytkään ollenkaan niin helposti! Jatkan siis harjoituksia tuon kanssa, ja kohtsillään lie aika palata myös Donna Leen pariin :)

Siis toivottavasti huomiseen!