Vuonna 2011 olen oppinut aika paljon saksofonista. Saundiini on tullut syvyyttä, ja pystyn soittamaan torveani melkein koko sen alueelta, vain ihan ylimmät sävelet tuottavat vielä ongelmia. Olen oppinut soittamaan Fis duurin overtone tekniikkaa hyväksi käyttäen, sekä ottanut haltuuni tärkeimmät skaalat - tosin näitä molempia voisi jatkossakin vielä hioa. Olen oppinut improvisointia sointujen pohjalta, ja korvani on alkanut harjaantua kuulemaan standardikappaleiden rakenteita niin, että osaan ennustaa, mihin kappale on menossa. Olen päässyt eroon liiasta jännittämisestä ja alkanut todella nauttia soittamisesta.

Vuoden 2012 toimintasuunnitelma: ottaa äärilaidat, lusikat, overtonet ja skaalat todella hyvin haltuun, ja skaalat myös teoriassa niin, että osaan sanoa kerran nuottiin katsomalla, mikä sävellaji on kyseessä sekä alton Eb -vireelle että C -vireelle. Ottaa kaikki perus nelisointuarpeggiot haltuun niin, että voin improvisoida bluesin ja bluesjazzin päälle mitä tahansa soinnun astetta joutumatta miettimään liikoja. Opiskella laajennetut soinnut niin, ettei tarvitse enää miettiä mikä olikaan se 9, 11 tai 13 sävel. Oppia Charlie Parkerilta ainakin viisi uutta nopeampaa kappaletta. Laajentaa jazzstandardirepertuaariani viiteenkymmeneen kappaleeseen.

Siinähän sitä on työstämistä vuodeksi.