Kuva: kazaa.com

Terveiset treenihuoneelta! Meidän oli tarkoitus alunperin jatkaa opettajani Tonyn kanssa Lady Birdin merkeissä, mutta tulin kysyneeksi, voisiko hän opettaa minulle taannoin jameissa kämmäämäni Giant Stepsin. Melodianhan olin jo harjoitellut itsekseni, mutta tarvitsin apua improvisoinnissa. Tony innostui uudesta aiheesta, ja tunti (joka venähti lopulta reiluun puoleentoista tuntiin) käytettiinkin siten kyseisen kappaleen kesyttämiseen.

Opettajani ensimmäinen lause kappaletta koskien oli: "Ihan ensimmäisenä lakkaa ajattelemasta, että kappale on vaikea. Se ei nimittäin ole." -Olenko koskaan tullut

Ja ihan totta, sointukulku ei olekaan niin kinkkinen kuin miltä aluksi tuntui, en vain ollut tajunnut ajatella sen eräitä osia II-V -progressiona! Tonyn selvitettyä asian tunsin itseni vähän typeräksi, sillä nyt nuotti näyttää selkeää selvemmältä: kahden ensimmäisen fraasin jälkeen kakkosvitonen C:hen, kakkosvitonen E:hen, kakkosvitonen Ab:hen ja kakkosvitonen jälleen C:hen, kakkosvitonen Ab:hen ja kierto alusta... huom, tämä kaikki siis alttosaksofonin vireessä, jos joku ihmettelee noita sointuja.

Kun sointukierto oli suunnilleen selvillä, soitimme 1-2-3-5 sävelkulkua sointujen päälle (siis soinnun skaalan ensimmäinen, toinen, kolmas ja viides sävel), ja Tony näytti, miten saan vaikeammat arpeggiot helpommin sormieni lihasmuistiin. Lopuksi kävimme läpi juurisävelet koko kappaleen soinnuista, hän pani minut soittamaan ne ilman nuottiin katsomista -yllättävän vaikeaa!- ja sitten vielä improvisoitiin.

Tänään harjoituksissa kertasin pääasiassa eilistä, välillä puutumisen ehkäisemiseksi soitin aiemmin työn alle ottamiani lattaribiisejä How Insensitive ja Girl From Ipanema. Lopuksi huvittelin Parkerin Now's The Time ja Yardbird Suite kappaleiden parissa, joskin jälkimmäisen kanssa pitää tehdä vielä sormityötä. Mutta tämä sitten, kun Jättiharppaukset ovat hallussa!