Olin varannut viime viikonlopuksi itselleni paikat kolmesta eri workshopista, jotka meille piti jazzfonisti Anton Schwartz. Lauantaina käsittelimme Blue Bossa -kappaletta (Improvising the heck out of Blue Bossa), ja menimme välillä aika syvällekin musiikin teorian uumeniin biisiä tutkiessamme. Olin melkoisen pyörällä päästäni parin tunnin jälkeen; teoria ei ole ihan vahvinta aluettani, mutta vielä vähemmän se on sitä englanniksi! Oli sangen hyödyllistä kyllä, mm. tajusin, että minulla ei oikeastaan ole mitään hajua, mikä on alt sointu.

Sunnuntai aloitettiin tutkimalla saksofonin toimintaa pintaa syvemmältä, todella mielenkiintoinen aihe! Esim. miksi yliäänellä soitettu sävel on puhtaampi kuin oktaaviläpän kanssa soitettu vastaava sävel jne. Saksofoni on totisesti kummallinen kapistus. Sunnuntai-iltapäivä pohdittiin, miten saada foni svengaamaan. Workshoppien päätyttyä suuntasin Cafe Internationalin jameihin pää niin täynnä kaikkea uutta ajateltavaa, että jameissa totesin soittamisen olevan lähes mahdotonta. Tuntui siltä, etten osaa soittaa edes omia maneerejani oikein, taisi yksinkertaisesti iskeä teoriaummetus. Onneksi en ollut ainoa väsynyt soittaja joukossa, ja taisinkin keskittyä pääasiassa soittajaystävien ja heidän perheidensä kanssa seurusteluun ja hyvän viinin nauttimiseen, olihan kyseessä myös viimeiset San Franciscon jamit vähään aikaan, kun parin päivän päästä lennähdän Suomeen jammailemaan.

Tiedän jo nyt, että näitä jameja ja tätä porukkaa tulee tajuton ikävä. Toisaalta on kiva päästä hämmästelemään Suomen meininkejä, kukaties saan vihdoin kerättyä rohkeutta ja jonkin pienen vahvistimen, jotta pääsen kadulle soittamaan... ja odottaahan minua myös lomareissu Mallorcalla!