Olen jo kauan tiennyt, että kuunkierto vaikuttaa soittamiseeni kuin vuoroveteen; tietyssä kohtaa kuukautta soitto ei ota sujuakseen millään, ja treenimotivaatiokin on usein kateissa. Masentaahan se, kun toissapäivänä treenattu sormitus tuntuu siltä kuin sitä ei olisi koskaan edes puolivillaisesti yrittänyt, jameissa viikkoa aikaisemmin hallussa ollut kappale tuntuu vieraalta, eivätkä soolot lempikappaleisiinkaan ota tuulta siipiensä alle vaikka kuinka puhaltaisi. Tämä jakso ei onneksi ole kovin pitkä, vain pari kolme päivää kuukaudessa, mutta se tuntuu aina pidemmältä, joskus pieneltä ikuisuudelta!

Tänään siis ohjelmassa vanhan kertausta tatsin ylläpitämisen verran, ja loppupäivä lonkkaa. Donna Lee saa odottaa.