Viime aikojen harjoitukset ovat sisältäneet skaalaharjoitteita, overtoneja, metronomin kanssa harjoittelua, sorminopeuden hiomista, sekä eri kappaleiden harjoittelua ja transkriptointia (tosin en ole transkriptoinut nuotille, vaan ihan vain soittamalla). Olen soittanut myös levyjen päälle: iPodista randomina vaan viisuja tulemaan, ja melodioiden soittamista korvakuulolta.

Palasin myös tauon jälkeen Jules Broussardin kappaleiden pariin; pari vuotta sitten näin hänet keikalla Lavay Smithin kanssa, ja ihastuin hänen huumorintajuiseen soittoonsa, sekä pehmeään, soljuvaan saundiinsa, ja ostin levyn. Sittemmin jämähdin pahan kerran kyseisen levyn pariin (Jules Broussard With Strings Attached); taisin opetella ainakin puolet kappaleista, sekä aiheutin sen, että hänen versionsa Harlem Nocturnesta jäi puolisoni päähän soimaan ikiajoiksi. Viime keväästä lähtien olen harjoitellut muita juttuja, mutta eilen ja tänään olen siis pitänyt pitkästä aikaa kivaa myös hänen kanssaan. Ennen niin mahdoton Topsy toimii nyt, kehityttyäni, ihan eri tavalla kuin ennen, on mahtavaa huomata oma kehitys noin konkreettisesti!

Toki olen hauskanpidon lomassa uhrannut ajatuksia teoriallekin: aina uutta melodiaa soittaessani pyrin ensin selvittämään sävellajin, sekä matkan varrella pohtimaan sointujen rakenteita. Tämän jakson pääpaino on kuitenkin selkeästi hauskanpidossa, ja sen huomasi mm. viime sunnuntain jameissa, jossa soitin toinen toistaan varmempiotteisia sooloja, ja sainpa ujutettua mukaan kieli poskessa soitettua huumoriakin. Soittaminen tuntuu ihan hemmetin hyvältä! :)