Tänään ajattelin viettää tovin musiikin teorian sekä perusharjoitusten parissa. Ylläoleva Jamie Aebersoldin kirja toimikoon oppaana, mutta ennenkuin syvennyn siihen, pari ajatusta musiikin teoriasta.

Kun aloin soittaa rumpuja 14-vuotiaana peruskoulussa, sain luvan käyttää koulun rumpuja yksin sillä ehdolla, että ensin opettelen rumpunuotit. No minähän opettelin, mutta nuotit edustivat minulle silloin vain avainta musiikkiluokkaan välitunneilla. Myöhemmin, kuorossa laulaessani nuotit olivat muistiinpanoja siitä, mihin milloinkin mennä, mutta melodiat ja harmoniat opin korvakuulolta, eikä teorian tärkeys koskaan oikein auennut minulle. Monien muiden itseoppineiden muusikoiden tapaan pidin teoriaa jonain, mikä potentiaalisesti kahlitsisi minut häkkiin, eikä sallisi enää vapautta laulaa tai soittaa mitä haluaisin, joten välttelin teoriaa kuin kulkutautia.

Samalla teoriatietouden puute kuitenkin riivasi minua; en osannut puhua tai lukea musiikkia ja tunsin jääväni jostain paitsi... vähän niinkuin seurassa, jossa puhutaan ruotsia. Ymmärrän sanan sieltä, toisen täältä, riittävästi jotta tiedän kyseessä olevan mielenkiintoisen keskustelun, mutta en tarpeeksi seuratakseni tai osallistuakseni täysipainoisesti. Niinpä joitain vuosia sitten päätin opiskella 3/3 tason, ja se, yhdessä saksofonin soittamisen ja jazziin siirtymisen kanssa, avasi minulle ihan uuden musikaalisen maailman. Teoria ei ollutkaan lukkoja ja kahleita, vaan päinvastoin, ovia ja avaimia! Teorian tietämys vapauttaa energiaani soittaessani: voin improvisoida korvakuulolta, mutta jos eksyn, saatan käyttää teorian tietojani löytääkseni nopeammin takaisin sointukulkuun. Jos aivot lyövät tyhjää voin aloittaa sooloni käyttäen hyväksi sitä, mitä tiedän sointuprogressiosta. Tai jos haluan olla anarkisti, voin rikkoa sääntöjä jotka tunnen, ja kulkea tätä tietoa hyväksi käyttäen pitkällekin ulos harmoniasta niin, että tulos kuulostaa musiikilta.

Tähän sopii lainaus Aebersioldin kirjan alkutekstistä, joka viittaa korvakuulolta soittamisen olevan aivojen oikeanpuoleisen puoliskon heiniä, siinä missä teoriatietous vasemman puoliskon: "The most successful musicians are those who can balance the left-brain knowledge with the creative right-brain. If you can only play by ear (right brain) you'll find yourself limited to only what you know. If you over emphasize the left-brain you may end up sounding like a well-oiled jazz machine but not too inspiring or original."

Päivän sana: balanssi. Ja eikun töihin!