Olen ulkosuomalainen kotirouva, joka on vakaasti päättänyt oppia soittamaan saksofonia ainakin kohtalaisen hyvin. Tämän blogin ensisijainen tarkoitus, ainakin näin ensi alkuun, on toimia opiskelupäiväkirjana/-historiikkina, mutten panisi pahakseni vastavuoroisuutta muiden soittajien kanssa!

Musiikkihistoriani on pitkä ja polveileva, olen laulanut ja soittanut teini-ikäisestä asti, kaikenlaista musiikkia ja monenlaisissa kokoonpanoissa. Muutama vuosi sitten otin sapattivuoden, ja opiskelin musiikkia eräässä kansanopistossa, jonka jälkeen jatkoin musiikkiopintojani Helsingin Pop-Jazz konservatorion pedioppilaana. Viime vuosiin asti pidin itseäni ensisijaisesti laulajana ja esiintyjänä, mutta pedivuonna aloin ottaa saksofonitunteja, ja sille tielleni jäin. Olen pidellyt saksofonia ensi kertaa soittoaikeissa syksyllä 1998, vain joitakin viikkoja ennen ensimmäisiä bänditreenejäni saksofonistina, mutta kuluneet kolmisen vuotta olen soittanut silkasta soittamisen halusta, musiikin oppimisen ja tämän instrumentin tietoisen hallinnan lisääntymisen intentiolla.

Muutin talvella USAan, ja olen käynyt sekä täällä että Suomessa jameissa kokeilemassa siipiäni muiden muusikoiden kanssa. Saksofonin kanssa olen kokenut epätoivoa, mutta enemmän onnistumista ja mitä puhtainta iloa. Olen joutunut lujaan saksofonikoukkuun - saan miltei vieroitusoireita jos en pääse soittamaan. Saksofonin soittaminen on myös vaikuttanut valtavasti siihen, miten koen oman olentoni.

Niille, joita strategiset tietoni kiinnostavat: soittimeni on 90-luvulta, Yamahan alttosaksofoni YAS-32. Luotettu suukappaleeni on Selmerin D -kappale, vintageyksilö, jonka hioi timantiksi Berkeleyn Saxology -liikkeen Eric. Käytän Vandorenin JAVA -lehtiä, tuplahiottu lehti 2,5 paksuudella on viime aikoina tuntunut parhaalta vaihtoehdolta, aikaisemmin käytin vastaavia kerran hiottuja. Välillä toimivaksi on osoittautunut myös Ricon Jazz.

Noin. Tästä se lähtee.